All is well that ends well (15.4.)

Hieman aikaa pällisteltyämme edellisessä merkinnässä mainittua touhua päätimme, että kyllä muuten myökin osataan mekkaloida ja alettiin pa(i)skomaan Donea nartsalle. Lopputulos oli kaikkien yllätykseksi hyväksyttävässä materialisaatioasteessa, mistä vauhkoontuneina säntäsimme seuraavan etapin alkuun kuin sokea ameeba perunasäkille.

Kyseinen kimara soittovirheitä on ehtinyt muokkautua n. 4 - 5 kertaa viimeisen parin viikon aikana, joten percussioNISTItaiteilijamme V. Halotosh tunsi itsensä hieman epävarmaksi alkaessaan laskea konetta käyntiin. Muutamien rumpuloitten uudelleensovitus kertojen ja harjoitusvetojen jälkeen tuo perämetsien tukkanuotta kuitenkin pamautti pöytään sellaiset otot, että niillä ei kannata lähteä kehumaan mihinkään. Näinollen sai päivä onnellisen lopun ja sekalaisen omainen ryökkiö purkautui Lutakosta ennenkokemattomassa antikliimaksin jälkihehkussa.

Huomenna onpi vuorossa vielä viimeinen rumpuraitojen tsekkaus/epätoivo ja sitten aletaankin hakemaan sitä ultimaattista kitarasaundia. Rauski on ensimmäisenä tulessa, joten kahtottaan miten äijän käy, suunnitelmat on ainakin kovat. ;)